VI
"Mitä tulee maahanmuuttopolitiikkaan, niin kannustimet ja esteet ovat myös vääristyneet, ja tulokset ovat yhtä vääriä. Demokraattiselle hallitsijalle ei myöskään ole juuri väliä, muuttavatko maahan tyhmiä vai neroja, keskimääräistä enemmän sivistyneet ja tuottavat ihmiset.
Hän ei myöskään ole paljoa huolissaan erosta tilapäisten työntekijöiden (työlupien omistajat) ja vakituisen omaisuuden omistavien maahanmuuttajien (kansalaisten) välillä.
Itse asiassa tyhmät ja tuottamattomat ihmiset voivat olla parempia asukkaina ja kansalaisina, koska he aiheuttavat enemmän niin kutsuttuja "sosiaalisia" ongelmia, ja demokraattiset hallitsijat viihtyvät tällaisten ongelmien olemassaolossa.
Lisäksi tyhmät ja ala-arvoiset ihmiset todennäköisesti tukevat hänen tasa-arvoista politiikkaansa, kun taas nerot ja paremmat ihmiset eivät.
Tämän syrjimättömyyden politiikan tulos on pakotettu integraatio: huono-arvoisten maahanmuuttajien joukkojen pakottaminen kotimaisten kiinteistöjen omistajille, jotka, jos he olisivat voineet päättää itse, olisivat jyrkästi syrjineet ja valinneet itselleen hyvin erilaisia naapureita."
https://www.lewrockwell.com/1970/01/hans-hermann-hoppe/on-free-immigration-and-forced-integration/
Näin ollen Yhdysvaltojen vuoden 1965 maahanmuuttolainsäädäntö, parhaana saatavilla olevana esimerkkinä toimivasta demokratiasta, eliminoi kaikki aiemmin olemassa olleet "laatuhuolet" ja eurooppalaisten maahanmuuttajien selkeä etusija ja korvasi sen lähes täydellisen syrjimättömyyden politiikalla (moni- kulttuurismi).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti