Suomi voisi ottaa mallia Liechtensteinin järjestelmästä.
Vuonna 2003 siellä uusittiin perustuslaki, jossa prinssi Hans-Adam ehdotuksen myötä poliitikot potkittiin pois ja valta annettiin kansalaisille ja prinsillle itselleen.
Prinssi Hans-Adam perusteli menestyvää ehdotustaan perustuslain muuttamiseksi, että käytännön syistä sekä suvereenien kansan että hallitsevan prinssin, olisi delegoitava valtion tehtävät pienemmille ryhmille (poliitikot, puolueet, hallinto), jotka käytännössä sitten saavuttavat suhteettoman tärkeän aseman ja muuttavat itsensä "oligarkiksi".
He yrittävät kuitenkin kasvattaa omia etujaan kaikkien muiden etujen kustannuksella. Sisäisten eturistiriitojen vuoksi he kykenisivät yhä vähemmän tekemään tärkeitä, mutta epäsuosittuja päätöksiä.
Rajoittamattoman enemmistösäännön vaaran torjumiseksi suoran demokratian kautta Liechtensteinin järjestelmä on sisällyttänyt kaksi turvaventtiiliä:
- toisaalta prinssin veto-oikeuden jopa kansanäänestysten tuloksia vastaan ja
- toisaalta oikeuden erota omiin yhteisöihin.
Liechtenstein on siis ainoa valtio maailmassa, josta kunnat voivat erota.
Hallitsevan prinssin veto-oikeuden väärinkäyttö puolestaan estyy kansalaisten mahdollisuudesta äänestää häntä vastaan tai poistaa kokonaan monarkia (!).
Myös kansan suoraan valitsema presidentti voi tehdä saman. Monarkiaa ei tarvita.
Liechtenstein on menestynyt ilman yhtäkään sotaa, vallankumousta ja liittymistä suureen ja mahdikkaaseen kollektiiviin.
Liechtenstein on pienestä koostaan huolimatta hyvin varakas vapaan markkinatalouden maa.
Liechtensteinin ruhtinaskunnan bkt on maailman suurin ja se on vakaa maa, jossa ei ole merkittävää työttömyyttä, rikollisuutta ja kansallista velkaa. Vientiteollisuus on mittavaa, erityisesti lääketiede ja koneteollisuus. Verotus on kevyttä.
Varsinkin Suomeen nyt ajankohtaisestikin verrattuna tälläinen kansalaisia kuunteleva järjestelmä on huikea.
lähde: https://mises.org/wire/what-we-can-learn-liechtenstein
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti