"Sosiaalipsykologinen tosiasia on, että sekä tasa-arvoiset että relatistiviset näkemykset ovat suosittuja nuorten sukupolvien keskuudessa...
Nuorille on ominaista (tässä vaiheessa normaalit) kapinanpurkaukset heille määrättyä kurinalaisuutta, perhe-elämää ja vanhempien auktoriteettia vastaan.
Kulttuurirelativismi ja monikulttuurisuus tarjoavat ideologisen välineen vapautua näistä rajoituksista.
Ja tasa-arvoisuus - joka perustuu infantiiliin näkemykseen, jonka mukaan omaisuutta "annetaan" (ja siten jaetaan mielivaltaisesti) sen sijaan, että se omistetaan ja tuotetaan yksilöllisesti (ja siten jaetaan oikeudenmukaisesti eli henkilökohtaisen tuottavuuden mukaisesti) - tarjoaa älylliset keinot, joilla kapinalliset nuoret voivat vaatia taloudellisia resursseja, jotka ovat välttämättömiä perheiden kurinpidottoman ja vapaan elämän edellyttämiin tarkoituksiin.
Niin kauan kuin moraalisen relativismin ja tasa-arvoisuuden uhka rajoittuu pieneen osaan nuorista ja nuorista aikuisista vain lyhyen ajanjakson elämässä (kunnes he asettuvat takaisin perherajoitteiseen aikuisuuteen), saattaa hyvinkin riittää että ei tehdä mitään. Tilanne on kuitenkin hyvin erilainen ja jyrkempiäkin toimenpiteitä saatetaan tarvita, kun moraalisen relativismin ja tasa-arvoisuuden henki on vallannut yhteiskunnan aikuisten jäsenten: äitien, isien, kotitalouksien ja yritysten johtajien keskuudessa."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti