"...hallitus syytti Adam Smith-Connoria, 51-vuotiasta fysioterapeuttia ja armeijan veteraania, hirvittävästä rikoksesta, jossa hän seisoi 50 metrin päässä aborttiklinikalta ja rukoili hiljaa kolme minuuttia.
Ei estänyt ketään. Ei ollut vuorovaikutuksessa kenenkään kanssa. Rukoili vain hiljaa itsekseen. Kun brittiläiset lainvalvonnan viranomaiset huomasivat hänet ja vaativat tietää, mitä hän rukoili, Adam vastasi yksinkertaisesti: ”Se oli syntymättömän pojan puolesta, jolle hän ja hänen entinen tyttöystävänsä olivat tehneet abortin vuosia aiemmin.”
Nyt viranomaiset eivät liikuttuneet. Adam todettiin syylliseksi hallituksen uuden ”puskurivyöhykelain” rikkomiseen, joka kriminalisoi hiljaisen rukouksen ja muut toimet, jotka voivat vaikuttaa henkilön päätökseen 200 metrin säteellä aborttilaitoksesta. Hänet tuomittiin maksamaan tuhansia puntia oikeudenkäyntikuluja syyttäjän vaatimuksesta.
Haluaisin nyt sanoa, että tämä oli sattuma – yksittäinen hullu esimerkki huonosti kirjoitetusta laista, joka on annettu yhtä henkilöä vastaan. Mutta ei. Viime lokakuussa, vain muutama kuukausi sitten, Skotlannin hallitus alkoi jakaa kirjeitä kansalaisille, joiden kodit sijaitsevat niin sanottujen turvallisten pääsyvyöhykkeiden sisällä, varoittaen heitä siitä, että jopa yksityinen rukous omassa kodissaan voi merkitä lain rikkomista.
Luonnollisesti, hallitus kehotti lukijoita ilmoittamaan kaikista kansalaisista, joita epäillään ajatusrikoksesta.
Pelkään, että Britanniassa, ja kaikkialla Euroopassa, sananvapaus on perääntymässä. Ja kohteliaisuuden, ystäväni, mutta myös totuuden nimissä myönnän, että toisinaan sensuurin äänet eivät ole kuuluneet Euroopan sisältä, vaan kotimaani sisältä, jossa edellinen hallinto uhkasi ja kiusasi sosiaalisen median yrityksiä sensuroimaan niin sanottua väärää tietoa.
***
Mikä tietysti tuo meidät takaisin Müncheniin, jossa juuri tämän konferenssin järjestäjät ovat kieltäneet sekä vasemmisto- että oikeistopuolueita edustavia lainsäätäjiä osallistumasta näihin keskusteluihin. Nyt taas, meidän ei tarvitse olla samaa mieltä kaikesta – tai mistään – mitä ihmiset sanovat. Mutta, kun poliittiset johtajat edustavat tärkeää vaalipiiriä, meidän velvollisuutemme on ainakin osallistua vuoropuheluun heidän kanssaan.
Monille meistä Atlantin toisella puolella se näyttää yhä enemmän vanhoilta, juurtuneilta intresseiltä, jotka piilevät rumien, neuvostoaikaisten sanojen, kuten väärän tiedon ja disinformaation, takana, jotka eivät yksinkertaisesti pidä ajatuksesta, että joku vaihtoehtoisella näkemyksellä voi ilmaista toisenlaisen mielipiteen tai, luoja varjelkoon, äänestää eri tavalla – tai vielä pahempaa, voittaa vaalit.
***
Mutta sallikaa minun myös kysyä teiltä – kuinka alatte edes miettiä budjetointikysymyksiä, jos emme tiedä, mitä alun perin puolustamme?
Olen kuullut jo paljon keskusteluissani, ja minulla on ollut monia, useita hienoja keskusteluja monien tänne kokoontuneiden ihmisten kanssa. Olen kuullut paljon siitä, mistä sinun täytyy puolustaa itseäsi, ja se on tietysti tärkeää. Mutta se, mikä minusta ja varmasti monille Euroopan kansalaisille on tuntunut hieman epäselvältä, on se, minkä vuoksi puolustatte itseänne?
Mikä on se myönteinen visio, joka herättää tämän yhteisen turvapaketin, jonka me kaikki uskomme olevan niin tärkeä? Ja uskon syvästi, ettei turvallisuutta ole, jos pelkäät ääniä, mielipiteitä ja omaatuntoa, jotka ohjaavat omaa kansaasi.
Euroopalla on edessään monia haasteita, mutta kriisi, jota tämä maanosa kohtaa juuri nyt – uskoakseni meidän kaikkien yhdessä kohtaama kriisi – on meidän itsemme aiheuttama. Jos pakenette omien äänestäjienne pelossa, Amerikka ei voi tehdä mitään hyväksenne. Ette myöskään voi tehdä mitään amerikkalaisille, jotka valitsivat minut ja valitsivat presidentti Trumpin.
Ette voi voittaa demokraattista mandaattia sensuroimalla vastustajianne tai laittamalla heidät vankilaan. Olipa kyseessä opposition johtaja, nöyrä kristitty, joka rukoilee omassa kodissaan, tai toimittaja, joka yrittää raportoida uutisia. Ette voi myöskään voittaa mitään jättämällä huomioimatta perusäänestäjänne sellaisissa kysymyksissä, kuten kuka saa olla osa yhteistä yhteiskuntaamme.
***
Kaikista kiireellisistä haasteista, joita täällä edustettuina olevat kansat kohtaavat, uskon, että mikään ei ole kiireellisempää kuin massamaahanmuutto. Nykyään lähes joka viides tässä maassa asuva muutti tänne ulkomailta. Se on tietysti kaikkien aikojen ennätys. Se on muuten vastaava luku kuin Yhdysvalloissa – myös kaikkien aikojen ennätys.
EU:n ulkopuolisista maista EU:hun saapuneiden maahanmuuttajien määrä kaksinkertaistui pelkästään vuosina 2021–2022. Ja sen jälkeen se on tietysti noussut paljon korkeammalle. Ja tiedämme – tilanne ei toteutunut tyhjiössä. Se on tulos sarjasta tietoisia päätöksiä, joita poliitikot ovat tehneet kaikkialla mantereella ja muut eri puolilla maailmaa vuosikymmenen aikana.
Näimme näiden päätösten aiheuttamat kauhut eilen, juuri tässä kaupungissa. Ja tietenkään en voi tuoda sitä uudelleen esille, ajattelematta hirveitä uhreja – joiden kaunis talvipäivä Münchenissä oli pilalla. Ajatuksemme ja rukouksemme ovat heidän kanssaan ja pysyvät heidän kanssaan.
Ja puhuminen tai mielipiteiden ilmaiseminen ei ole vaaleihin puuttumista, vaikka ihmiset ilmaisevat näkemyksiä oman maasi ulkopuolella, ja vaikka heillä olisi suuri vaikutusvalta. Ja luota minuun, sanon tämän kaikella huumorilla – jos amerikkalainen demokratia voi selviytyä 10 vuotta Greta Thunbergin moittimisesta, te selviätte muutaman kuukauden Elon Muskista.
Mutta se, mistä saksalainen demokratia – mistä mikään demokratia, amerikkalainen, saksalainen tai eurooppalainen – ei selviä, on ilmoittaminen miljoonille äänestäjille, että heidän ajatuksensa ja huolensa, pyrkimyksensä ja helpotusten pyyntönsä ovat kelpaamattomia tai ansaitsemattomia."
"Lukutoukan" kommentti artikkelissa:
