Sanat ovat tekoja

 

Oikea näkemys Marxin luokkateoriasta

 

Miksi kommunistinen äärijärjestö Finnwatch saa niin paljon valtion tukia ?

Finnwatch ahdistelee suomalaisia yrityksiä veronmaksusta. Mutta on itse ahne rahan perään eikä tietenkään maksa veroja vaan päinvastoin saa massiivisia tukia (yli puoli miljoonaa euroa vuosittain) valtiolta. 

Kaiken kukkuraksi järjestö puhuu palturia:

 

"Finnwatch kritisoi Sipilän hallitusta rahoituksen leikkaamisesta, vaikka järjestön saama valtionapu on tosiasiassa noussut"

https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Finnwatch 

Toiminnanjohtaja Sonja Finer selittelee ettei hän ole väittänyt että rahan määrää olisi leikattu vaan laadun leikkausta (viestintä- ja globaalikasvatustuki VGK lakkautettu).

Mitä merkitystä tällä on kun tukea kuitenkin on maksettu jopa enemmän? Ja olennainen kysymys on miksi valtio tukee tälläistä äärivasemmistolaista järjestöä?

Finnwatch kiihkoilee myös ilmastoagendaa ja uusimmassa kampanjassaan vaatii nyt yrityksiltä ilmastovastuuta...

Emme saaneet kansallista yritysvastuulakia Suomeen, joten nyt vaadimme sitä kunnianhimoisena koko EU:n alueelle. Go big or go home!

Allekirjoita vetoomuksemme. https://t.co/97zB0NP5Q7#HoldBizAccountable pic.twitter.com/PVzXSKO7bE

— Finnwatch (@Finnwatch1) September 6, 2022

 

Finnwatch on myös kytketynyt hyvin vahvasti ay-liikkeeseen. 

Ekonomisti jauhottaa Ohisalon

Toivottavasti jokainen joka nyt syyttää vihreää siirtymää hintojen noususta (kun syyllinen on ennenkaikkea Putinin hyökkäyssota), ymmärtää laulavansa Putinin lauluja.

Tämä on juuri sitä mitä P haluaa. Riippuvuutta kalliista fossiilienergiasta ja vastakkainasetteluja Euroopassa.

— Maria Ohisalo (@MariaOhisalo) September 7, 2022

 

https://mises.org/wire/european-environmentalists-have-made-energy-independence-impossible

Ekonomisti jauhottaa Ohisalon osa 2

 

https://mises.org/wire/european-environmentalists-have-made-energy-independence-impossible

Älä sotkeudu sveitsiläisten kanssa

Vuonna 1315 sveitsiläisten vuorikiipeilijöiden joukko väijytti itävaltalaisia ​​feodaaliritarien joukkoja, jotka olivat tulleet vahvistamaan Habsburgien feodaalista valtaa kapinallisten sveitsiläisten yli.

Kovat sveitsiläiset maanviljelijät ja metsämiehet Unterwaldenin, Urin ja Schwytzin metsäkantoneista joutuivat tiiviisti tiivistettyjen itävaltalaisten ritarien ja asemiehien kimppuun käyttämällä pitkiä haukeja tai tappavia sauvakirveitä, jotka tunnetaan alapardeina, ja tappoivat heidät ilman neljäsosaa.

Kaksi vuotta myöhemmin sveitsiläinen talonpoikajalkaväki nappasi toisen itävaltalaisen retkikuntajoukon Luzernin lähellä Sempachissa ja murskattiin.

Nämä ankarat taistelut olivat ensimmäinen kerta nykyhistoriassa, kun jalkasotilaat olivat kestäneet raskaasti panssaroituja ratsastettuja ritareita. Nämä käänteentekevät kohtaamiset merkitsivät eurooppalaisen feodalismin lopun alkua ja jalkaväkiarmeijoiden nousua. He myös vapauttivat Sveitsin metsäkantonit Itävallan vallasta ja loivat Euroopan ensimmäisen itsenäisen demokraattisen valtion, Sveitsin valaliiton.

Aina älykäs Machiavelli sanoi sveitsiläisistä sotureista: 

 

"Raskaimmin aseistettu, kaikkein vapain." 

 

Todellakin, useimmat vapaat tähän päivään asti.

Ne, jotka pitävät Sveitsiä viehättävänä käkikellojen ja suklaan maana, ovat pahasti väärässä. Parafraasi Voltairen bon mot Preussiasta, 

 

Sveitsi on jättimäinen linnoitus, joka on naamioitu maaksi.

Kävin koulua ja yliopistoa Sveitsissä. Vuosikymmenten aikana kuulin jatkuvasti vuorista, jotka avautuivat syrjäyttämään sotalentokoneita, tai kallioita, jotka olivat täynnä piilotettuja tykistöjä. Mutta edes sveitsiläiset ystäväni eivät tienneet paljoakaan näistä näennäisesti fantastisista havainnoista.

Viisitoista vuotta sitten olin vieraana Sveitsin linnoituskaartissa, huippusalaisessa sotilasasussa, joka hoitaa Sveitsin vuoristolinnoituksia. Olin yksi ensimmäisistä ei-sveitsiläisistä, jolle näytettiin vuoristolinnoitukset, jotka suojelevat maan "Alppien Redoubtin" sydäntä. Se, mitä minulle näytettiin, hämmästytti minua – ja tekee niin edelleen.

1930-luvun lopulla, kun Euroopan kansat kumartuivat Hitlerin vaatimuksille, Sveitsin armeija ja sen suositut kiväärikerhot kokoontuivat yhteen ja päättivät, ettei heidän kansakuntansa taivuttaisi polveaan, kun tšekit, hollantilaiset, norjalaiset, belgialaiset ja sitten Ranskalaiset olivat tehneet.

Kuumeinen linnoituksen rakentamisohjelma aloitettiin Alppien yli. Noin 900 000 sotilasta mobilisoitiin. Kenraali Henri Guisan antoi käskyn: "Jättäkää perheesi alamaille." Miehet vuoristolinnoituksiimme. Meillä ei ole niissä paikkaa eikä ruokaa siviileille. Taistele viimeiseen patruunaan asti; käytä sitten pistimiäsi. Ei antautumista!

Jokainen tie ja silta miinoitettu; kaikki vuoristosolat oli varusteltu räjähteillä. Erityisesti rautatielinjat ja tunnelit, jotka yhdistivät Saksan entiseen liittolaiseensa Italiaan.

Hitler oli raivoissaan. Hän tuomitsi sveitsiläiset "röyhkeiksi paimeniksi". Mussolini, Hitlerin liittolainen, pelkäsi oikeutetusti sotkeutuvansa koviin sveitsiläisiin vuorikiipeilijöihin, jotka olivat tuhonneet Italiaa renessanssin aikana. Paavin Sveitsin vartijat ovat muistoesine Furia Helvetican aikakaudelta.

Sveitsiläiset insinöörit työskentelivät 24/7, ja he loivat tunneleiden ja tykkiasemien sodan, jotka vartioivat Sveitsin tärkeimpiä sisääntulokohtia St. Mauricessa, Gothardissa, Thunissa ja Sargansissa. Nämä linnoitukset varustettiin 75, 105 ja 150 mm tykeillä, konekivääreillä ja kranaatinheittimillä, jotka oli sijoitettu vuoren sivuille ja naamioitu niin, että ne ovat melkein näkymättömiä.

Linnoitusten sisällä on kasarmeja, konehuoneita, päämajat, klinikat, havaintopisteet ja simpukankuorilla täytettyjä aikakauslehtiä. Piilotetut linnoitukset yhdistävät tulensa ja tukevat toisiaan. Toisin kuin vähemmän aseistettu Maginot-linja, jokaista linnoitusta suojeli ulkopuolelta erityinen jalkaväkiyksikkö, joka oli puhelimitse yhteydessä maanalaiseen varuskuntaan.

Lisäksi Sveitsi rakensi pommisuojat suurimmalle osalle asukkaistaan.

Sveitsiläiset aloittivat linnoitusten purkamisen vasta 1990-luvulla – Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen. Sveitsi oli Neuvostoliiton puna-armeijan pääkohde. Tšekkoslovakiasta etenevä Neuvostoliitto suunnitteli kilpailevan kevyesti puolustetun Itävallan halki Itä-Sveitsiin.

Sitten Sveitsin alangolle Basel-Neuchatel-Lausanne-akselilla Geneveen. Sieltä Neuvostoliiton joukkojen voimakkaat panssaroidut divisioonat purkautuisivat Ranskan Rhônen laaksoon ja ajaisivat pohjoiseen Kanaalin satamiin, ottavat Yhdysvaltain ja Naton joukot perässä ja katkaisivat niiden syöttölinjat. Se olisi ollut uusinta Saksan loistavasta Ardennien hyökkäyksestä vuonna 1940."

Mutta sveitsiläiset linnoitukset ja kiinteät Sveitsin kansalaisjoukot olivat tiellä. Sempachin ja Morgartenin sankarien pojat olivat vartiossa.

Kun sveitsiläiset vuorikiipeilijät äänestävät, heillä on aina mukanaan kiväärit ja miekat symbolina siitä, kuinka heidän vapautensa saavutettiin ja säilytettiin.

Suomennos Mises Instituten artikkelista 

https://mises.org/power-market/dont-mess-swiss

Hyvinvointivaltio

"Maailmanhistorian suurin loikkaus sivilisaatioon oli otettu. Nyt enää taivas oli talouden kasvun rajana. Köyhyys poistuisi ja kaikki tulisivat elämään yltäkylläisyydessä. Muutamassa sukupolvessa elintaso nousisi valtaviin korkeuksiin.

Paitsi, ettei noussutkaan. Mitä tapahtui? Yksinkertaista: Kartellit.

Puuseppä nimittäin huomasi, että toisessa kylässä oleva nuori mies oli vieläkin lahjakkaampi puuseppä ja kaiken kukkuraksi vielä ahkerampikin. Näin nuori naapurikylän puuseppä pystyi myymään tuoleja ja muita puuesineitä paljon halvemmalla. Vanha puuseppä ei suostunut alentamaan hintojaan ja vähitellen menetti kaikki asiakkaansa. Niinpä vanha puuseppä sitten meni parin kaverinsa kanssa uhkailemaan nuorta puuseppää lopettamaan kilpailun.

Nuori puuseppä ei tietysti tähän suostunut, joten meinasi tulla suuri tappelu. Viime hetekellä vanha puuseppä keksi idean:

 Jaetaan markkinat ja nostetaan hinnat kolminkertaiseksi. Nuori puuseppä myisi vähemmän, mutta ei sillä väliä, koska hän voisi silti saada enemmän rahaa.

Nuori puuseppä sitten huomautti, että jos he nostavat hintoja, niin joku muu ryhtyy puusepäksi ja myy halvemmalla. Vanha puuseppä myönsi näin voivan käydä, mutta keksi jälleen jymyidean: 

 

Mitäs jos vaaditaan kyläkokoukselta, että puusepäksi saa ryhtyä vain, jos on ensin 10 vuotta nuoren tai vanhan puusepän oppipoikana. Tätä voitaisiin ovelasti perustella laadun varmistamisella. Muutenhan joku voisi esim. katkaista selkänsä, jos huonolaatuinen tuoli romahtaa.

Olisi siis laitonta ostaa muilta kuin nuorelta ja vanhalta puusepältä. Laitonta myyntiä ja ostamista harjoittavat laitettaisiin vankilaan. 

Tätä sopimusvapauden rajoitusta voitaisiin perustella sekä laadun ylläpidolla että liiallisen kilpailun rajoittamisella.

Nuori puuseppä huomautti, että kyläkokous tuskin tuohon suostuisi, koska jo niin moni valitti korkeista puuesineiden hinnoista. Vanha puuseppä kuitenkin rauhoitteli nuorta puuseppää muistuttamalla, että tuntee hyvin kaikki kylän käsityöläiset. 

Ei tarvitsisi muuta kuin ehdottaa oppipoikajärjestelmän laajentamista KAIKKIIN käsityöammatteihin, kuten leipureihin, räätäleihin, suutareihin, opettajiin, jne. Lisäksi voitaisiin myös ehdottaa, että kaikessa muussakin tuotannossa ja vaihdannassa rajoitettaisiin kilpailua laatusäännöksillä, kiintiöillä, työlainsäädännöllä, tulleilla ja lukemattomilla muilla säännöksillä. Näin kaikki muutkin saataisiin mukaan järjestelmään. Loppujen lopuksi KAIKKI kylän ihmiset hyötyisivät kilpailun vähentämisestä.

Pitkällä tähtäimellä kartellit tietysti voisivat heikentää tuotantoa, mutta tällöin kyläkokous voisi nimittää kiltojen lautakuntia, jotka sitten voisivat tasapainoittaa tuotantoa markkinoita jakamalla. 

Kansainvälinen kilpailu voitaisiin eliminoida muodostamalla valtakunnallisia kiltojen edustuselimiä ja tarjota hallitsijoille hyviä diilejä: Hallitsija saisi verotuottoja, jos auttaisi ylläpitämään kartelleja suojelevia sääntelyjä eli sopimusvapauden rajoituksia. Lisäksi pankkikartellin avulla hallitsija voisi yhdessä pankkiirien kanssa tehdä rahaa tyhjästä. Ei ihme, että hallitsijat hyväksyivät diilin ja loppu on historiaa.

Yhä tänä päivänä kaikki tuotanto ja vaihdanta on äärimmäisen säänneltyä. Sopimusvapaudesta ei ole enää paljon jäljellä. Parhaiten tämä näkyy modernissa oppipoikajärjestelmässä eli ammattikorkeakouluissa ja yliopistoissa, jotka kiintiöitä luomalla ylläpitävät ammattikartelleja. Näin pidetään esimerkiksi insinöörien, lääkärien ja lakimiesten määrä alhaisena.

 

Aivan samalla periaatteella pidetään sääntelyillä myös yritysten määrää alhaisena. Yritykset muuttuvat yhä suuremmiksi ja suuremmiksi, kunnes niistä tulee kymmeniä tai satoja tuhansia työntekijöitä työllistäviä monikansallisia yrityksiä. Voittojaan ne käyttävät poliitikkojen ja asiantuntijoiden voiteluun, jotta kilpailua rajoitettaisiin entisestään monenlaisin ovelin säätelyin. Tämä synnyttää keskittymiskierteen, jossa yhä useampaa tuotannonalaa hallitsevat jättiyritykset ja niitä rahoittavat pankit.

Kansan aivopesu puolestaan varmistetaan professorien ja opettajien suojatyöpaikoilla. Mahdollisten toisinajattelijoiden kurittaminen puolestaan hoituu arbitraation (välimiesmenettelyn) kieltämisellä sekä monopolististen tuomarien ja poliisien suojatyöpaikolla. Valtio onkin käytännössä kartellikone,  jota johtaa rahaa itselleen tekevä pankkikartelli.

 

Lyhennys Laiton Lehden artikkelista

https://laitonlehti.net/2022/08/05/avain-maailmanrauhaan-ja-vaurauteen-virtuaalinen-ostoskeskus/