"Maailmanhistorian suurin loikkaus sivilisaatioon oli otettu. Nyt enää taivas oli talouden kasvun rajana. Köyhyys poistuisi ja kaikki tulisivat elämään yltäkylläisyydessä. Muutamassa sukupolvessa elintaso nousisi valtaviin korkeuksiin.
Paitsi, ettei noussutkaan. Mitä tapahtui? Yksinkertaista: Kartellit.
Puuseppä nimittäin huomasi, että toisessa kylässä oleva nuori mies oli vieläkin lahjakkaampi puuseppä ja kaiken kukkuraksi vielä ahkerampikin. Näin nuori naapurikylän puuseppä pystyi myymään tuoleja ja muita puuesineitä paljon halvemmalla. Vanha puuseppä ei suostunut alentamaan hintojaan ja vähitellen menetti kaikki asiakkaansa. Niinpä vanha puuseppä sitten meni parin kaverinsa kanssa uhkailemaan nuorta puuseppää lopettamaan kilpailun.
Nuori puuseppä ei tietysti tähän suostunut, joten meinasi tulla suuri tappelu. Viime hetekellä vanha puuseppä keksi idean:
Jaetaan markkinat ja nostetaan hinnat kolminkertaiseksi. Nuori puuseppä myisi vähemmän, mutta ei sillä väliä, koska hän voisi silti saada enemmän rahaa.
Nuori puuseppä sitten huomautti, että jos he nostavat hintoja, niin joku muu ryhtyy puusepäksi ja myy halvemmalla. Vanha puuseppä myönsi näin voivan käydä, mutta keksi jälleen jymyidean:
Mitäs jos vaaditaan kyläkokoukselta, että puusepäksi saa ryhtyä vain, jos on ensin 10 vuotta nuoren tai vanhan puusepän oppipoikana. Tätä voitaisiin ovelasti perustella laadun varmistamisella. Muutenhan joku voisi esim. katkaista selkänsä, jos huonolaatuinen tuoli romahtaa.
Olisi siis laitonta ostaa muilta kuin nuorelta ja vanhalta puusepältä. Laitonta myyntiä ja ostamista harjoittavat laitettaisiin vankilaan.
Tätä sopimusvapauden rajoitusta voitaisiin perustella sekä laadun ylläpidolla että liiallisen kilpailun rajoittamisella.
Nuori puuseppä huomautti, että kyläkokous tuskin tuohon suostuisi, koska jo niin moni valitti korkeista puuesineiden hinnoista. Vanha puuseppä kuitenkin rauhoitteli nuorta puuseppää muistuttamalla, että tuntee hyvin kaikki kylän käsityöläiset.
Ei tarvitsisi muuta kuin ehdottaa oppipoikajärjestelmän laajentamista KAIKKIIN käsityöammatteihin, kuten leipureihin, räätäleihin, suutareihin, opettajiin, jne. Lisäksi voitaisiin myös ehdottaa, että kaikessa muussakin tuotannossa ja vaihdannassa rajoitettaisiin kilpailua laatusäännöksillä, kiintiöillä, työlainsäädännöllä, tulleilla ja lukemattomilla muilla säännöksillä. Näin kaikki muutkin saataisiin mukaan järjestelmään. Loppujen lopuksi KAIKKI kylän ihmiset hyötyisivät kilpailun vähentämisestä.
Pitkällä tähtäimellä kartellit tietysti voisivat heikentää tuotantoa, mutta tällöin kyläkokous voisi nimittää kiltojen lautakuntia, jotka sitten voisivat tasapainoittaa tuotantoa markkinoita jakamalla.
Kansainvälinen kilpailu voitaisiin eliminoida muodostamalla valtakunnallisia kiltojen edustuselimiä ja tarjota hallitsijoille hyviä diilejä: Hallitsija saisi verotuottoja, jos auttaisi ylläpitämään kartelleja suojelevia sääntelyjä eli sopimusvapauden rajoituksia. Lisäksi pankkikartellin avulla hallitsija voisi yhdessä pankkiirien kanssa tehdä rahaa tyhjästä. Ei ihme, että hallitsijat hyväksyivät diilin ja loppu on historiaa.
Yhä tänä päivänä kaikki tuotanto ja vaihdanta on äärimmäisen säänneltyä. Sopimusvapaudesta ei ole enää paljon jäljellä. Parhaiten tämä näkyy modernissa oppipoikajärjestelmässä eli ammattikorkeakouluissa ja yliopistoissa, jotka kiintiöitä luomalla ylläpitävät ammattikartelleja. Näin pidetään esimerkiksi insinöörien, lääkärien ja lakimiesten määrä alhaisena.
Aivan samalla periaatteella pidetään sääntelyillä myös yritysten määrää alhaisena. Yritykset muuttuvat yhä suuremmiksi ja suuremmiksi, kunnes niistä tulee kymmeniä tai satoja tuhansia työntekijöitä työllistäviä monikansallisia yrityksiä. Voittojaan ne käyttävät poliitikkojen ja asiantuntijoiden voiteluun, jotta kilpailua rajoitettaisiin entisestään monenlaisin ovelin säätelyin. Tämä synnyttää keskittymiskierteen, jossa yhä useampaa tuotannonalaa hallitsevat jättiyritykset ja niitä rahoittavat pankit.
Kansan aivopesu puolestaan varmistetaan professorien ja opettajien suojatyöpaikoilla. Mahdollisten toisinajattelijoiden kurittaminen puolestaan hoituu arbitraation (välimiesmenettelyn) kieltämisellä sekä monopolististen tuomarien ja poliisien suojatyöpaikolla. Valtio onkin käytännössä kartellikone, jota johtaa rahaa itselleen tekevä pankkikartelli.
Lyhennys Laiton Lehden artikkelista
https://laitonlehti.net/2022/08/05/avain-maailmanrauhaan-ja-vaurauteen-virtuaalinen-ostoskeskus/
